Tuulivoimarakentamisen suunnitteluopas uudistuu

Tuulivoima Wind power

Tuulivoimarakentamista ohjaava ympäristöministeriön Tuulivoimarakentamisen suunnitteluopas on parhaillaan päivitettävänä. Uudistuksen tarkoituksena on huomioida vuoden 2016 jälkeen alalla tapahtuneet muutokset alan yleisessä kehityksessä ja toisaalta myös oikeuskäytännössä ja soveltuvassa lainsäädännössä. Lainsäädännön merkittävimmät muutokset liittyvät vuoden 2017 ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017, ”YVA-laki”) uudistukseen sekä vuoden 2023 uudistetun luonnonsuojelulain (9/2023) huomiointiin.

Uudistuksen käytännössä keskeisimpiä muutoksia ovat merituulivoimarakentamisen uusi oma luku, välkevaikutuksia koskevan luvun laajentaminen sekä päivitykset vaikutusten arviointia koskevaan lukuun. Alla olemme tiiviisti käsitelleet näitä keskeisimpiä muutoksia, mutta oppaassa on useita muitakin muutoksia, joihin toiminnanharjoittajien on hyvä perehtyä.

Oma luku merituulivoimalle

Merituulivoiman hankekehitys on Suomessa parhaillaan ottamassa harppauksia eteenpäin ja tämä on huomioitu myös päivitystyössä. Oppaaseen ollaan ottamassa merituulivoimaa käsittelevä uusi luku, johon on kerätty merialueella rakentamista koskeva keskeinen lainsäädäntö ja viranomaismenettelyt. Oppaassa käsitellään kattavasti myös rakentamisen erot Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä, jolla sovellettavaksi tulee laki Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004).

Rakentamisella talousvyöhykkeellä ja aluevesillä on edelleen paljon yhteistäkin. Kummallakin esimerkiksi sovelletaan YVA-lain (252/2017) mukaista YVA-menettelyä, kun laitosten lukumäärä on yli kymmenen tai kokonaisteho vähintään 45 megawattia. YVA-menettelyn soveltumisrajat ovat siis samat kuin maatuulivoimassakin. Sekä talousvyöhykkeellä että aluevesillä hankkeella saattaa olla valtion rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia, jolloin myös toista valtiota on kuultava. Myös vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) säännöksiä sovelletaan molemmilla, ja tuulivoimalaitosten rakentaminen sekä aluevesillä että talousvyöhykkeellä edellyttää Puolustusvoimien myönteistä lausuntoa.

Myös sähkömarkkinalain (588/2013) 14 §:n mukainen hankeluvan hakemisvelvollisuus, kun kyse on vähintään 110 kilovoltin sähköjohdosta, koskee rakentamista sekä talousvyöhykkeellä että aluevesillä, mikäli talousvyöhykkeelle rakennettavan merituulivoimahankkeen korkeajännitteinen sähköjohto rakennetaan osaksikin Suomen alueelle (aluevesille ja/tai maalle). Sähkömarkkinalaki ei kuitenkaan tällä hetkellä sovellu yksinomaan talousvyöhykkeellä tapahtuvaan toimintaan. Vastaavasti kuin maatuulivoimarakentamisessa, hankelupa voidaan myöntää, jos sähköjohdon rakentaminen on sähkönsiirron kannalta tarpeellista. Mikäli sähköjohto ylittää valtion rajat, edellytyksenä on lisäksi se, että sähköjohdon rakentaminen on muutoinkin sähkömarkkinoiden kehityksen ja vastavuoroisuuden kannalta tarkoituksenmukaista. Suomen valtion alueelta talousvyöhykkeelle ulottuvan sähköjohdon katsotaan ylittävän valtion rajat, jolloin edellä mainitun lisäedellytyksen on täytyttävä, mikäli talousvyöhykkeen merituulivoimahankkeen tuottama sähkö tuodaan Suomen alueelle korkeajännitteisen sähköjohdon avulla.

Vesirakentamisessa on huomioitava myös vesilain mukaiset vesitalouslupa sekä mahdollinen tutkimuslupa. Lisäksi aluevesien merenpohjan tutkiminen edellyttää aina Puolustusvoimien myöntämää merenpohjan tutkimuslupaa. Aina maanomistajan kanssa ei päästä sopimukseen rakenteiden ja laitteiden sijoittamisesta, ja tällöin tarpeeseen saattavat tulla vesilain säännökset johtojen ja laitteiden sijoittamisoikeuden lunastamisesta. On hyvä huomata, että nämäkin soveltuvat vain aluevesillä. Talousvyöhyke on kansainvälistä merialuetta, jonne Suomen omistusoikeusjärjestelmä ei ulotu ja talousvyöhykkeellä valtioneuvoston tulee myöntää tutkimus-, hyödyntämis- ja rakentamisoikeudet.

Yksi merkittävimmistä eroista merituulivoimarakentamisessa aluevesien ja talousvyöhykkeen välillä on se, että toisin kuin aluevesillä, talousvyöhykkeellä hankkeita ei kaavoiteta tai rakennusluviteta maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, ”MRL”) mukaisesti. MRL:n säännöksistä talousvyöhykerakentamiseen sovelletaan vain MRL 8 a luvun merialuesuunnittelua koskevia säännöksiä. Merialuesuunnitelmalla tarkoitetaan rannikon maakuntien laatimaa ja hyväksymää ei-oikeusvaikutteista, yleispiirteistä ja strategista alueellista suunnitelmaa, jolla osoitetaan muun muassa merituulivoimalle potentiaalisimmat alueet ja merkittävät infrastruktuuriyhteydet. Ensimmäinen merialuesuunnitelma valmistui vuonna 2020 ja seuraavan on tarkoitus valmistua vuonna 2026.

Talousvyöhykkeen osalta on myös hyvä huomioida, että työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee parhaillaan uutta merituulivoimaspesifiä lainsäädäntöä koskien hankkeiden allokoimista ja rakentamista Suomen talousvyöhykkeelle. Uusi lainsäädäntö on tarkoitus saattaa voimaan aikaisintaan 2025 vuoden alusta ja siinä on tarkoitus käsitellä mm. yksinoikeuden myöntämiseen sekä merituulivoimahankkeiden luvitukseen liittyviä kysymyksiä.

Välkevaikutus

Tuulivoimaloiden välkevaikutukseen on opasluonnoksessa kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Aiempi oppaan versio on sisältänyt ohjearvot vain melulle, jotka myöhemmin omalta osaltaan johtivat tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista annetun asetuksen säätämiseen. Päivitettyyn oppaaseen ollaan nyt lisäämässä myös tuulivoimaloiden välkevaikutuksille suunnitteluohjearvot, jotka mukailevat Suomessa jo aiemmin laajalti noudatettuja Ruotsin, Tanskan ja Saksan käytäntöjä.

Mallintamisen osalta mallia on erityisesti otettu Saksasta. Välkevaikutusten mallinnettu teoreettinen enimmäismäärä, niin sanottu ”worst case” -arvio, saisi olla enimmillään 30 tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä. Mikäli välkevaikutus ylittäisi tämän tason, toiminnanharjoittajan tulee teknisin ratkaisuin huolehtia siitä, että välkevaikutuksen toteutunut määrä, niin sanottu ”real case”, ei ylitä 8 tuntia. Käytännössä tämä saattaa edellyttää toiminnanharjoittajalta toimenpiteitä sijoittelussa, välkettä rajoittavien järjestelmien käyttöönottoa tai voimaloiden pysäyttämistä välkealttiissa olosuhteissa.

Vaikutusten arviointi

Päivitettyyn versioon ollaan lisäämässä omat osiot tuulivoimarakentamisen vaikutusten arvioinnille luontoa, suurpetoja ja metsäpeuraa koskien. Päivityksessä pyritään huomioimaan entistä paremmin ekologiset verkostot, ekologiset yhteystarpeet sekä tuulivoimarakentamisen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen. Ekologisilla yhteyksillä tarkoitetaan esimerkiksi viher- tai muita käytäviä, joita pitkin kasvi- ja eläinlajien siirtyminen helpottuu. Myös useiden tuulivoimaloiden yhteisvaikutusten arviointia koskevaa ohjeistusta on syvennetty aiemmasta ja erityishuomiota on kiinnitetty vaikutuksiin, jotka kohdistuvat ihmisiin, eläimistöön, luonnon ydinalueisiin ja ekologisiin yhteyksiin.

Vaikutusten arviointia koskevaan lukuun on lisätty myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, jotka ovat relevantteja vaikutusten arvioinnin kannalta ja joilla avataan säännöksien soveltamista käytännössä. Uudistusta voi pitää tervetulleena, koska MRL:n melko ylätasoisten ja väljien vaikutusten arviointia koskevien säännösten soveltaminen tuulivoimarakentamisessa on huomattavasti tarkentunut korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä.

Päivitys odotettavissa vielä vuonna 2024

Oppaan luonnos oli lausuntokierroksella vuonna 2023 ja muutokset ovat siten vielä mahdollisia muun muassa annettujen lausuntojen johdosta. Näillä näkymin oppaan päivityksen on kuitenkin määrä valmistua vielä vuoden 2024 jälkimmäisellä puoliskolla. Erityisesti hankekehityksen parissa toimivien alan toiminnanharjoittajien on hyvä perehtyä uudistukseen, koska vaikka kyseessä ei olekaan sitova oikeuslähde, oppaalla on tähän mennessä ollut merkittävä painoarvo tuulivoimarakentamista koskevassa oikeuskäytännössä.

Lisätietoa antaa