Soteuudistus tulee, oletko valmis? Osa 3: Järjestämislaki ja sotepalveluhankinnat
Osana soteuudistuksen yhteydessä voimaan tulevaa uutta lainsäädäntöä tulee vuoden 2023 alusta voimaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettu laki eli järjestämislaki. Järjestämislaki sääntelee muun muassa sotepalveluhankintoja yksityisiltä palveluntuottajilta, joihin järjestämislain voimaantulon jälkeen tullaan lukemaan myös hyvinvointialueiden in-house -yhtiöt. Järjestämislain voimaantulo aiheuttaa joitakin muutoksia sote-hankintoihin, niiden tekemisen edellytyksiin ja käytännön toteuttamiseen.
In-house -yhtiöt eli hyvinvointialueiden sidosyksiköt
Merkittävä muutos on, että järjestämislakiin liittyvässä hallituksen esityksessä todetusti järjestämislain 2 §:n mukaan myös hyvinvointialueiden in-house -yhtiöt katsotaan yksityisiksi palveluntuottajiksi. In-house -yhtiöt ovat kritisoineet tätä voimakkaasti, ja on esitetty huolta siitä, voiko esimerkiksi potilaiden hoito erikoissairaanhoidon palveluja tarjoavissa in-house -yhtiöissä jatkua.
Järjestämislain 8 §:ssä esitetty järjestämisvastuu rajoittaa hyvinvointialueiden mahdollisuuksia tukeutua palvelutuotannossaan in-house -yhtiöihin. Hyvinvointialueilla on oltava järjestämislain 8 §:n mukaan riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Tämä rajoittaa hyvinvointialueiden mahdollisuuksia hankkia niin laajoja kokonaisuuksia in-house -yhtiöiltä, ettei hyvinvointialue pystyisi tosiasiassa huolehtimaan edellä mainitusta järjestämisvastuustaan. Hallituksen esityksessä todetaan, että oman palvelutuotannon tulee muodostaa toiminnan ydin siten, että eri toiminnoissa tarvittava oman henkilöstön palvelutuotantoon liittyvä osaaminen sekä toiminnan vakaus on turvattu eikä palvelutuotanto vaarannu häiriötilanteissa. Riittävän oman palvelutuotannon arvioinnissa tulee ottaa kokonaisuutena arvioiden huomioon hyvinvointialueen oma osaaminen ja palvelutuotanto, hankittavat palvelut sekä hyvinvointialueen varautuminen häiriötilanteisiin palvelutuotannossa. Tiivistettynä merkityksellistä on se, että hyvinvointialueen tulee pystyä huolehtimaan järjestämisvastuustaan kaikissa tilanteissa, myös palvelutuotannon häiriötilanteissa.
Järjestämislain 12 §:n mukaan hyvinvointialue ei saa myöskään hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei lailla erikseen toisin säädetä. Säännös on kiinteästi yhteydessä perustuslain 124 §:ään, jonka mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla ja vain jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia. Järjestämislain esitöiden mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannon kokonaisuudesta on haastavaa erottaa toiminnot, joihin ei sovellettaisi perustuslain 124 §:ää. Sen vuoksi sääntely onkin toteutettu siten, että hankittaessa yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveyspalveluja, on kaikkien yksityisen palvelutuottajan tuotettavaksi siirrettävien asiakkaalle annettavien palvelujen kohdalla täytyttävä julkisen hallintotehtävän siirtämiselle asetetut perustuslain 124 §:n mukaiset edellytykset, riippumatta siitä, ovatko palvelut yksiselitteisesti julkisen hallintotehtävän hoitamista.
Edellä mainituista rajoituksista huolimatta tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että potilaiden hoito in-house -yhtiöissä voi jatkua pääosin kuten ennenkin. Järjestämislain voimaantulo voi kuitenkin aiheuttaa joitakin muutoksia, kuten että hyvinvointialueiden täytyy käsitellä lähetteet in-house -yhtiöihin, ja muutokset voivat esimerkiksi jonkin verran hidastaa lähetteiden käsittelyä.
Sote-hankintojen tekeminen käytännössä
Järjestämislain kolmas luku sääntelee palvelujen hankkimista yksityiseltä palveluntuottajalta. Koska in-house -yhtiötkin katsotaan yksityisiksi palveluntuottajiksi, on niidenkin siis täytettävä nämä kolmannen luvun edellytykset, samoin kuin luonnollisesti myös täysin hyvinvointialueista irrallisten sote-palvelujen tuottajien.
Ensimmäisenä tulee varmistaa, että sote-hankinta täyttää järjestämislain 12 §:n mukaiset edellytykset, ja ettei hankinnan tekemistä ole kielletty kyseisen pykälän toisessa momentissa. Sote-hankintojen tekemisen yksityiseltä palveluntuottajalta on muun muassa oltava tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Hankittavien palvelujen on edellä todetusti myös oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että hyvinvointialue pystyy huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa toteuttamisesta myös hankittavien palvelujen osalta.
Sote-hankintojen hankinta-asiakirjoja laadittaessa on huomioitava, että palveluntuottajan ja sen alihankkijoiden on täytettävä järjestämislain 14 §:ssä säädetyt pakolliset vaatimukset. Nämä vaatimukset on siis syytä asettaa tarjoajan soveltuvuusvaatimuksiksi. Lisäksi sote-hankinnoissa laadittavien hankintapäätösten on täytettävä järjestämislain 16 §:ssä asetetut vaatimukset eli niihin on kirjattava, millä perusteella järjestämislain 12 §:ssä tarkoitetut palvelujen hankinnan edellytykset täyttyvät, kuinka hyvinvointialue kykenee toteuttamaan järjestämislain 8 §:ssä säädetyn järjestämisvastuunsa hankkiessaan palveluja sekä se, miten hyvinvointialue on huolehtinut järjestämisvastuustaan ja palvelutoiminnan jatkuvuudesta sopimuksen voimassa ollessa ja sen päättyessä sekä mahdollisissa sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteissa, muissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Hankintasopimuksissa taas on sovittava kaikista järjestämislain 15 §:ssä luetelluista asioista, kuten palveluntuottajan virheen seurauksista, alihankkijoiden käyttämisestä ja häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvästä varautumisesta sekä toiminnan jatkuvuuden hallinnasta. Sotepalveluhankinnoissa käytettävät asiakirjapohjat on siis ennen vuodenvaihdetta hyvä tarkastaa ja tarvittaessa päivittää, jotta ne täyttävät järjestämislain vaatimukset.
Edellä kuvattujen järjestämislain kolmannen luvun säännösten lisäksi työvoimaa hankittaessa on huomioitava myös järjestämislain 13 §. Järjestämislain 17–20 §:t taas koskevat yksityisen palveluntuottajan alihankintaa, vastuuta ja velvollisuuksia.
Lopuksi
Järjestämislain voimaantulo aiheuttaa tiettyjä tarkastus- ja päivitystarpeita sote-hankintojen asiakirjoissa ja käytänteissä. Toiminnan sekä hankintakäytänteiden lainmukaisuuden tarkastaminen on syytä tehdä sekä in-house -yhtiöiltä että kokonaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta hankittavien sote-palvelujen suhteen, jotta järjestämislaissa asetetut vaatimukset tulevat kaikilta osin huomioiduiksi.
Tämä kirjoitus on kolmas osa uusien hyvinvointialueiden ajankohtaisia haasteita käsittelevää blogisarjaa. Blogisarjamme edelliset osat käsittelivät hyvinvointialueiden hankintoja kunnilta ja sidosyksikkösuhteita. Seuraavan ja viimeisen osan aiheena on esteellisyys kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksenteossa ja se julkaistaan myös kotisivullamme. Seuraa siis sivuamme! Mikäli kohtaat työssäsi sote-uudistuksen tai järjestämislain aiheuttamia haasteita, me autamme mielellämme.
Lisätietoa antaa
-
Mikael LindqvistJuristi, OTM
