Rahanpesulaki uudistuu

Light surfaces, LIEKE L-symbol

Rahanpesua ja terrorismin rahoittamista estävään sääntelyyn kuuluu sekä kansallisia lakeja että eurooppalaista ja kansainvälistä sääntelyä. Suomessa sääntely perustuu vahvasti rahanpesulakiin (444/2017), jota puolestaan täydentävät useat erillislait. Tällä hetkellä on valmisteilla merkittävä rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on korvata nykyinen rahanpesulaki sekä ajantasaistaa kansallinen sääntely vastaamaan EU:n uusinta rahanpesupakettia.

Uuden EU-sääntelyn myötä täytyy muuttaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa kansallista sääntelyä, johon kuuluvat muun muassa kuudes rahanpesudirektiivi, rahanpesuasetus, uutta eurooppalaista rahanpesun estämisviranomaista koskeva AMLA-asetus sekä rahoitustietodirektiiviin tehdyt muutokset. Uusilla EU-säädöksillä pyritään vahvistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koko unionin alueella sekä yhdenmukaistamaan jäsenmaiden säädöksiä. Osa kokonaisuuden säädöksistä on jo tullut voimaan, mutta suurin osa uusista velvoitteista alkaa soveltua vasta siirtymäajan päätyttyä.

Kansallista rahanpesulain kokonaisuudistusta koskeva hallituksen esityksen luonnos oli lausuntokierroksella ​kesällä, ja sen jatkovalmistelu on parhaillaan käynnissä. Arvioitu esittelyviikko on 12/2026, ja lain olisi tarkoitus tulla pääosin voimaan 10. heinäkuuta 2027. Ehdotetussa rahanpesulaissa säädettäisiin kansallisesta riskiarviosta, tilastoinnista, edunsaajarekisteristä, valvojien toimivaltuuksista ja yhteistyöstä sekä hallinnollisista seuraamuksista. Hallituksen esityksessä todetaan, että EU:n rahanpesuasetusta ja uutta rahanpesulakia tulisi jatkossa lukea yhdessä kokonaiskuvan muodostamiseksi sääntelystä. Vaikka sääntely uudistuu, sen perusrakenne säilyy samana. Ilmoitusvelvollisten vastuulla on jatkossakin tunnistaa asiakkaat ja tosiasialliset edunsaajat sekä tunnistaa ja arvioida toimintaan ja asiakaskuntaan liittyvät riskit.

Keskeiset muutokset rahanpesulain kokonaisuudistuksessa

Rahanpesun kansallinen riskiarvio ja tilastot

Rahanpesulaissa säädettäisiin kansallisesta riskiarviosta ja tilastoista. Nykysääntelyn mukaan riskiarvion laatimisesta ovat vastanneet valtiovarainministeriö rahanpesun osalta ja sisäministeriö terrorismin rahoittamisen osalta. Esityksessä ehdotetaan, että riskiarvion mahdollisimman laajan valmistelun ja eri viranomaisten osallistumisen varmistamiseksi rahanpesun riskiarvion laatimista ohjaisi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen kansallinen viranomaistyöryhmä, jossa olisivat laajasti edustettuina eri estämistoimintaan osallistuvat ministeriöt ja viranomaiset sekä rahanpesun huolehtimisvelvolliset. Riskiarvion laatimisvastuu olisi keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksella.  Esityksessä ehdotetaan myös, että valtiovarainministeriön, sisäministeriön ja oikeusministeriön tilastoja koskeva velvoite siirtyisi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen kansalliselle viranomaistyöryhmälle. Tämäkin tukisi riskiarvion mahdollisimman laajaa valmistelua monipuolisesti eri viranomaisissa.

Edunsaajarekisteri ja eräiden oikeushenkilöiden tosiasialliset edunsaajat

Rahanpesulaissa säädettäisiin tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen rekisteristä eli edunsaajarekisteristä. Lisäksi laissa säädettäisiin siitä, mitä tietoja rekisterissä säilytetään. Rekisteriin pääsy olisi toimivaltaisilla viranomaisilla, itsesääntelyelimillä ja ilmoitusvelvollisilla sekä oikeutetun edun perusteella. Edunsaajarekisteri olisi PRH:n ylläpitämä, ja se liitettäisiin eurooppalaiseen keskusjärjestelmään.

Rahanpesuasetuksen kansallisen soveltamisen ja tulkinnan selkeyttämiseksi yhdistysten, säätiöiden, uskonnollisten yhdyskuntien ja asunto-osakeyhtiöiden tosiasiallisten edunsaajien rekisteröinnistä säädettäisiin rahanpesulaissa pitkälti nykysäätelyä vastaavalla tavalla. Niillä siis säilyisi niin sanottu olettamasääntely hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

Muuta

Kokonaisuudistuksessa ehdotetaan useita muita muutoksia rahanpesulakiin. Poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden (PEP) määritelmää laajennettaisiin koskemaan myös sisaruksia. Asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen, valvojien tehtäviin ja valtuuksiin sekä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään tehtäisiin täsmennyksiä. Tiettyjen ilmoitusvelvollisten osalta valvontaviranomaisena toimisi jatkossa uusi Lupa- ja valvontavirasto. Lisäksi hallinnollisten seuraamusten määriä korotettaisiin.

Mitä uudistus tarkoittaa käytännössä?

Rahanpesulain kokonaisuudistus tuo mukanaan uusia täsmennyksiä ja velvoitteita, joihin ilmoitusvelvollisten on syytä varautua hyvissä ajoin. Erityisesti riskiperusteinen lähestymistapa on yhä merkittävämpi, ja viranomaisten välinen yhteistyö sekä tiedonvaihto tehostuvat.

Uudistuksen valmistelu on vielä kesken, ja lopullinen sääntely täsmentyy lain eduskuntakäsittelyssä. Ilmoitusvelvollisten kannattaa kuitenkin jo nyt seurata lainsäädännön etenemistä ja arvioida, millaisia vaikutuksia tulevilla muutoksilla voi olla omaan toimintaan, prosesseihin ja järjestelmiin.

Lisätietoa antaa