Hankintalain muutos

Light surfaces, LIEKE L-symbol

Eduskunta hyväksyi 10.6.2026 hankintalakiin esitetyt muutokset, jotka astuivat pääosin voimaan 18.6.2026. Osaan muutoksista sovelletaan siirtymäaikaa, ja niiden voimaantulo tapahtuu säännöskohtaisesti seuraavan neljän vuoden aikana.

Helmikuussa julkaistuun hallituksen esitykseen tehtiin talousvaliokunnan mietinnön (TaVM 16/2026 vp) perusteella yksittäisiä täsmennyksiä, mutta pääpiirteittäin laki eteni vahvistettavaksi sellaisenaan. Uudistuksen taustalla oli hallitusohjelmaan kirjattu tavoite lisätä julkisten hankintojen kustannustehokkuutta, kilpailullisuutta sekä yritysten edellytyksiä osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin. Talousvaliokunta arvioi mietinnössään hallituksen esityksen edistävän sille asetettujen tavoitteiden toteutumista.

Keskeisimmät muutokset

Hankintojen keskeyttäminen

Hankintamenettely on jatkossa keskeytettävä ja tarjouskilpailu uusittava, mikäli EU-kynnysarvot ylittävässä avoimella menettelyllä toteutettavassa tarjouskilpailussa saadaan vain yksi tarjous. Uudelleenkilpailutusvelvollisuus soveltuu vain kerran hankintaa kohden.

Velvollisuutta ei kuitenkaan synny, mikäli hankintayksikkö on toteuttanut laissa tarkoitetun markkinakartoituksen tai jakanut hankinnan osiin lain 75 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Velvollisuudesta voidaan poiketa myös erityisen painavasta syystä, kuten esimerkiksi hankinnan kohteen poikkeuksellisesta luonteesta tai koosta johtuvan tarjonnan rajallisuuden tai toimialakohtaisesta sääntelystä johtuvan rajoitetun kilpailun vuoksi.

Markkinakartoitus

Lakimuutoksella markkinakartoitusta koskevaan 65 §:ään lisättiin maininta markkinakartoitusten toteuttamiskeinoista, joita ovat ainakin yritysten kuuleminen sekä teknisten järjestelmien ja vastaavien analyysityökalujen hyödyntäminen. Lainkohdan täsmentämisellä pyritään kannustamaan hankintaprosessien huolelliseen suunnitteluun ja valmisteluun.

Markkinakartoitus on edelleen lähtökohtaisesti vapaaehtoinen, mutta uudistuksen myötä yli 10 miljoonan euron hankinnoissa hankintayksiköiltä edellytetään eri toteutusvaihtoehtojen dokumentoitua arviointia osana hankinnan suunnittelua, esimerkiksi markkinakartoituksen muodossa. Myös pienemmissä hankinnoissa on suositeltavaa toteuttaa markkinakartoitus, sillä se voi vapauttaa hankintayksikön velvollisuudesta jakaa menettely osiin tai uudelleen kilpailuttaa hankinta.

Talousvaliokunta totesi mietinnössään, että markkinakartoitus kattaa hyvin laajan joukon erilaisia vuoropuhelun muotoja, ja varsinainen toteuttamismuoto jää edelleen hankintayksiköiden itsensä päätettäväksi.

Hankinnan jakaminen osiin

Uudistuksen myötä EU-kynnysarvon ylittävä hankinta voidaan jättää jakamatta osiin vain erityisistä syistä. EU-kynnysarvon alle jäävissä hankinnoissa oikeustila säilyi ennallaan. EU-kynnysarvon ylittäville hankinnoille asetettiin lisäksi läpinäkyvyyden edistämiseksi hankintayksiköille velvollisuus selvittää, miten hankinta on valmisteltu.

Päätöksestä jättää hankinta jakamatta osiin voidaan jatkossa valittaa markkinaoikeuteen hankintalain 146 §:n 1 momentin nojalla. Valitusoikeus on esimerkiksi potentiaalisella tarjoajalla, jonka osallistumismahdollisuuksiin päätös on vaikuttanut.

Jakamisvelvollisuudesta voidaan edelleen poiketa perustellusta syystä. Poikkeaminen edellyttää hankintayksiköltä yksityiskohtaisia perusteluja ja voi olla perusteltua esimerkiksi silloin kun hankinnan jakaminen ei sen luonteen tai riskien vuoksi ole mahdollista, hankintojen keskittämisellä saavutettaisiin volyymihyötyjä tai saataisiin tarjoajiksi suurempia yrityksiä, tai hankinnassa on toteutettu hankintalain tarkoittama markkinakartoitus.

Muutoksen tavoitteena on lisätä kilpailua ja edistää pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia. Lisäksi uudistus kannustaa hankintayksiköitä hyödyntämään tehokkaammin eri palveluntuottajien ratkaisuja.

Velvoitetta hankintojen osiin jakamisesta sovelletaan 1.10.2026 alkaen.

Sidosyksiköiden toiminta

In-house-yhtiöitä on viime vuosina hyödynnetty julkisissa hankinnoissa merkittävästi aikaisempaa enemmän. Voimaan astuneilla muutoksilla pyritään puuttumaan ongelmiin, joita voi syntyä julkisomisteisen yhtiön toimiessa kilpaillulla markkinalla. Sidosyksikköhankinnoille asetettiin uusi osakeyhtiömuotoisia sidosyksiköitä koskeva 10 %:n vähimmäisomistusvaatimus.

Vähimmäisomistusvaatimusta sovelletaan 1.7.2027 alkaen. Terveydenhuollon tiettyjä palveluja tuottavien yksiköiden osalta soveltaminen alkaa kuitenkin vasta 1.7.2029 alkaen. Hankintayksiköiden on näin ollen irtisanottava siirtymäajan loppuun mennessä sellaiset in-house-yhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset, jotka eivät täytä 10 %:n vaatimusta. Enintään vuoden mittaisia määräaikaisia sidosyksikkösopimuksia voidaan tehdä 30.9.2026 asti omistusosuusvaatimuksesta riippumatta. Yksittäistapauksissa sopimukset voivat pysyä voimassa 30.6.2030 saakka, jos sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä aiheutuisi hankintayksikölle kohtuuttomia seurauksia tai merkittäviä riskejä, esimerkiksi jos kyse on organisaation toiminnan tai asiakasturvallisuuden kannalta kriittisten tietojärjestelmien häiriintymisestä. Tämä edellyttää ilmoitusta Valtiokonttorille 30.9.2026 mennessä.

Vähimmäisomistusvaatimusta ei sovelleta sellaisiin sidosyksiköihin, jotka on perustettu yleisen edun vuoksi tuottamaan yksinomaan rajattua ja lakisääteistä palvelua tai siihen välittömästi liittyviä tietojärjestelmiä. Reunaehtona poikkeamiselle on, ettei sidosyksikön liikevaihto ole yli miljoonaa euroa, ja että tällaisen sidosyksikön kanssa tehty sopimus on voimassa enintään neljä vuotta. Poikkeuksen tarkoituksena on mahdollistaa sellaisten sidosyksiköiden käyttö, joiden toiminta ei vaaranna markkinoiden toimivuutta. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi kirjastopalvelut ja kirjastoaineiston hankinta.

Muutoksella täsmennettiin lisäksi käänteistä sidosyksikköhankintaa siten, että sidosyksikköhankintoja koskevaa poikkeusta ei sovelleta sidosyksiköihin, joissa on enemmän kuin yksi omistaja.

Huoltovarmuus ja turvallisuus — poissulkemisperusteet

Hankintalain muutokset heijastavat myös huoltovarmuus- ja turvallisuusnäkökulmien vahvistunutta merkitystä lainsäädäntötyössä. Lain tavoitesäännöstä muutettiin korostamaan ympäristö-, sosiaali-, turvallisuus- ja huoltovarmuusnäkökulmien toteutumisen tärkeyttä julkisissa hankinnoissa.

Lisäksi hankinnan kohteen kuvausta koskevaan pykälään lisättiin momentti, jossa selvennetään hankintayksikön oikeutta asettaa hankinnan kohteelle turvallisuutta ja huoltovarmuutta koskevia vaatimuksia. Hankintayksikkö voi jatkossa myös sulkea tarjouskilpailusta harkinnanvaraisten poissulkuperusteiden perusteella tarjoajat tai ehdokkaat, joiden voidaan perustellusti katsoa aiheuttavan ilmeisen riskin kansalliselle turvallisuudelle tai huoltovarmuudelle.

Uudistuksen myötä pakolliset poissulkemisperusteet laajennettiin koskemaan työ- ja ympäristörikoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta tarjoaja tai ehdokas, jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen taikka edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu jostakin seuraavista rikoksista:

  • törkeä kirjanpitorikos
  • työturvallisuusrikos
  • työaikasuojelurikos
  • työsyrjintärikos
  • kiskonnantapainen työsyrjintä
  • työntekijöiden edustajien oikeuksien loukkaaminen
  • työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen
  • luvaton ulkomaisen työvoiman käyttö
  • törkeä ympäristön turmeleminen
  • törkeä luonnonsuojelurikos

Hankintayksikkö voi myös jatkossa vaatia tarjoajaa korvaamaan käyttämänsä alihankkijan toisella, jos alihankkijaa rasittaa jokin harkinnanvarainen poissulkemisperuste. Pakollisen poissulkemisperusteen täyttyessä korvaamista on vaadittava.

Lisätietoa antaa