Energiatehokkuuslain uudistus tuo muutoksia sekä julkisen että yksityisen sektorin toimintaan

Light surfaces, LIEKE L-symbol

Valtioneuvosto antoi eduskunnalle 11.9.2025 hallituksen esityksen energiatehokkuuslain ja siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Laki on parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä, ja sen on tarkoitus tulla voimaan vielä vuoden 2025 aikana. Lailla tehdään muutoksia energiatehokkuuslakiin (1429/2014), sähkömarkkinalain (588/2013) 19 §:än, maakaasumarkkinalakiin (587/2017), sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annettuun lakiin (590/2017) sekä energiamarkkinariitalautakunnasta annettuun lakiin (502/2023). Energiatehokkuuslailla täytäntöönpannaan energiatehokkuutta koskeva direktiivi (EU) 2023/1791.

Tässä blogitekstissä käsitellään tarkemmin lakiehdotuksen energiatehokkuus ensin -periaatetta sekä julkiseen sektoriin ja yrityksiin vaikuttavia uudistuksia. Osa velvoitteista on täysin uusia, kun taas osa perustuu jo aiemmin voimassa olleisiin velvoitteisiin, joiden kohderyhmää on joko laajennettu tai muutettu, tai joiden energiatehokkuustavoitteita on tiukennettu.

Energiatehokkuus ensin -periaate

Energiatehokkuuslakiin sekä sähkö- ja maakaasumarkkinalakeihin tuodaan uutena energiatehokkuus ensin -periaate, jonka soveltamisella on tarkoitus varmistaa energiatehokkuusratkaisujen huomioon ottaminen julkisissa hankinnoissa, suunnittelussa, politiikassa ja merkittävissä investoinneissa. Energiatehokkuutta koskevaan direktiiviin pohjautuva periaate tarkoittaa käytännössä sitä, että energiasuunnittelussa sekä investointipäätöksissä ja poliittisissa päätöksissä otetaan mahdollisimman tarkasti huomioon vaihtoehtoiset kustannustehokkaat energiatehokkuustoimenpiteet, joiden avulla energian kysyntää ja tarjontaa voidaan tehostaa erityisesti kustannustehokkailla loppukäytön energiansäästöillä, kysyntäjoustoa koskevilla aloitteilla ja tehokkaammalla energian muuntamisella, siirrolla ja jakelulla, samalla kun saavutetaan kyseisten päätösten muut tavoitteet.

Viranomaisten tulee ottaa energiatehokkuus ensin -periaate huomioon suunnittelu- ja politiikkatoimissa, joilla on merkittävää vaikutusta energiankulutukseen ja energiatehokkuuteen, myös jo suunnitteilla olevassa toiminnassa. Periaatteen soveltaminen ei kuitenkaan ole ehdotonta, sillä tarvittaessa muut seikat, kuten esimerkiksi vähäpäästöisyys, voivat nousta energiatehokkuus ensin -periaatetta tärkeämmäksi. Periaatetta tulee siis soveltaa kaikkia toimia koskevassa päätöksenteossa, mutta energiatehokkaimman ratkaisun valitseminen ei ole pakollista, mikäli muut intressit ovat painavampia.

Lisäksi investointeja tai hankkeita suunnittelevien toiminnanharjoittajien on otettava periaate huomioon investointipäätöksissä, joiden arvo ylittää 100 miljoonaa euroa, tai 175 miljoonaa euroa liikenneinfrastruktuurihankkeiden osalta, kun ne liittyvät energiajärjestelmiin tai muuhun kuin energia-alaan, ja kun alalla on vaikutusta energiankulutukseen sekä energiatehokkuuteen. Vaatimus tulee koskemaan esimerkiksi rakennus-, vesihuolto-, liikenne-, tieto- ja viestintätekniikka- sekä rahoitusaloja. Huomionarvoista on, että mikäli investointi tapahtuu vaiheittain ja erissä, investoinnin arvo määritetään koko hankkeen perusteella. Täten esimerkiksi vaiheittain rakennettavan tuulivoimapuiston rakentamista käsitellään yhtenä investointipäätöksenä, ja kaikkien vaiheiden yhteenlasketut pääomamenot määrittävät ylittääkö hanke kokonaisuutena merkittävän investoinnin kynnysarvon.

Energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltamisen lisäksi toiminnanharjoittajien on ilmoitettava periaatteen soveltamisesta Energiavirastolle, jotta Energiavirasto voi varmistaa, että merkittävissä hankkeissa selvitetään vaihtoehtoisia energiatehokkuustoimenpiteitä velvoitteen mukaisesti. Lisäksi investointia tai hanketta suunnittelevan toiminnanharjoittajan tulee laatia investoinnista tai hankkeesta selvitys, joka mahdollistaa vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden energiatehokkuusratkaisujen vertailun. Selvitys ja sen mahdollinen lopputulos ei kuitenkaan velvoita toiminnanharjoittajaa tietyn energiatehokkuusratkaisun käyttämiseen investoinnissa tai hankkeessa, vaan sen tarkoitus on ainoastaan kartoittaa eri vaihtoehtoja. Selvityksen tekemistä ei edellytetä, mikäli investointipäätöksen tavoitteet voidaan saavuttaa kaikista energiatehokkaimmin suunnitellulla tavalla. Mikäli selvitystä ei tehdä, tulee Energiavirastolle kuitenkin toimittaa tarpeelliset, Energiaviraston ohjeistamat tiedot velvoitteen noudattamisen varmistamiseksi.

Julkinen sektori ja julkiset hankinnat

Energiatehokkuuslaissa julkisella elimellä tarkoitetaan kaikkia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia, sekä niiden suoraan rahoittamia ja hallinnoimia yksiköitä, joiden luonne ei kuitenkaan ole teollinen tai kaupallinen. Uudistuksen myötä julkisille elimille asetetaan velvoite seurata energian loppukulutustaan ja toimittaa kulutuksesta tiedot Energiavirastolle. Mikäli julkinen elin on osa vapaaehtoista energiatehokkuussopimusta, velvoite voi täyttyä energiatehokkuussopimuksen vaatimusten kautta. Lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten tulee ottaa energiatehokkuus huomioon pitkän aikavälin suunnitelmia laatiessaan.

Julkisille elimille asetetaan energiankulutuksen seurannan lisäksi sitova energian loppukulutuksen vähentämistavoite. Kaikkien julkisten elinten yhteenlasketun energian kokonaisloppukulutuksen tulee vähentyä vuoteen 2021 verrattuna vähintään 1,9 % kunakin vuonna. Kuntien osalta vähentämistavoite otetaan käyttöön porrastetusti, kuitenkin viimeistään 1.1.2030 lähtien. Yli 45 000 asukkaan kuntien tulee lisäksi laatia suunnitelma lämmityksen energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksista hukkalämmön hyödyntämiseen ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen pohjautuen.

Velvoitteita asetetaan myös julkisen sektorin toteuttamille rakennushankinnoille sekä vuokrasopimuksille. Julkisten elinten tulisi ostaa ainoastaan olemassa olevia rakennuksia tai tehdä uusia vuokrasopimuksia olemassa olevista rakennuksista, jotka täyttävät rakentamislaissa (751/2023) määritellyn lähes nollaenergiarakennuksen vaatimukset sekä energiatehokkuuslain 37 §:n vaatimukset. Poikkeuksena tähän velvoitteeseen ovat tilanteet, joissa hankinnan tarkoituksena on rakennuksen perusparannus tai purkaminen, eteenpäin myyminen käyttämättä rakennusta julkisen elimen omiin tarkoituksiin, tai rakennuksen säilyttäminen virallisesti suojeltuna.

Energiatehokkuusvaatimuksia sekä vaatimus energiatehokkuus ensin -periaatteen noudattamisesta asetetaan myös julkisten hankintojen osalta rakennusurakka-, tuote‑, ja palveluhankinnoille sekä käyttöoikeussopimuksille, jotka ylittävät EU-kynnysarvot, mikäli vaatimusten noudattaminen on teknisesti toteutettavissa. Lain soveltamisala laajenee keskushallinnon viranomaisista koskemaan kaikkia hankintaviranomaisia ja ‑yksiköitä. Vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) mukaisiin sopimuksiin.

Energiankulutuksen seuranta ja valvonta

Lakiuudistus tulee vaikuttamaan yritysten toimintaan erityisesti energianhallintajärjestelmiin ja energiakatselmuksiin liittyvien säännösten kautta. Energiatehokkuuslakiin lisätään energian loppukulutukselle kynnysarvo, jonka ylittävien yritysten tulee ottaa käyttöön sertifioitu energianhallintajärjestelmä. Lisäksi energian loppukulutuksen kynnysarvon ylittävillä yrityksillä on velvollisuus tehdä ilmoitus Energiavirastolle. Kynnysarvoksi on hallituksen esityksessä esitetty yli 23 600 MWh keskimääräistä vuotuista energian loppukulutusta edellisen kolmen kalenterivuoden aikana.

Yritysten on tietyin edellytyksin mahdollista vapautua energianhallintajärjestelmän käyttöönotosta. Mikäli yritys i) ottaa käyttöön sertifioidun ympäristönhallintajärjestelmän ja laatii energiakatselmuksen toiminnastaan, ii) ottaa käyttöön sertifioidun ympäristönhallintajärjestelmän ja on osa vapaaehtoista energiatehokkuussopimusta, tai iii) hyödyntää energiapalvelusopimusta niiltä osin kuin yrityksen energian loppukulutus on sopimuksen piirissä, ei energianhallintajärjestelmän käyttöönotolle ole tarvetta, sillä energianhallintajärjestelmällä tavoitellut hyödyt saavutetaan mainituilla vaihtoehtoisilla toteutustavoilla.

Velvoite yrityksen energiakatselmuksen tekemiseen on aiemmin koskenut ainoastaan henkilöstömäärän, taseen ja liikevaihdon perusteella määriteltäviä suuria yrityksiä. Uudistuksen myötä velvoitteen soveltamisala määritellään yrityksen energian loppukulutuksen perusteella, ja velvoite koskee kaikkia yrityksiä, joiden keskimääräinen vuotuinen energian loppukulutus on yli 2 700 MWh kolmen edellisen kalenterivuoden aikana. Neljän vuoden välein tehtävän energiakatselmuksen tulee sisältää katsaus kaikista yrityksen toiminnoista, ja katselmuksen lisäksi yrityksen tulee laatia toimintasuunnitelma, jossa yksilöidään toimenpiteet, joilla katselmuksessa esiin nostetut suositukset aiotaan panna täytäntöön. Mikäli yrityksellä on käytössä energianhallintajärjestelmä, tai tähän rinnastettava vaihtoehtoinen toteutustapa, katselmusta ei tarvitse tehdä. Kaikkien 2 700 MWh rajan ylittävien yritysten on kuitenkin tehtävä ilmoitus Energiavirastolle.

Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät sekä datakeskukset

Edellä mainittujen lisäksi energiatehokkuuslain uudistus tuo muutoksia lämmityksen ja jäähdytyksen vähittäismyyntiä koskeviin sopimuksiin, kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien kriteereihin esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittamiseksi sekä datakeskusten sääntelyyn hukkalämmön hyödyntämisen osalta.

Lämmityksen ja jäähdytyksen vähittäismyyntiä koskevilla velvoitteilla on tarkoitus parantaa sekä selkeyttää loppuasiakkaiden asemaa. Lämpö- ja jäähdytyssopimusten vähittäismyyjän on jatkossa annettava kaikille loppuasiakkaille ennen sopimuksen tekemistä tiedot esimerkiksi toimitettavista palveluista, hintatietojen sekä muiden maksujen saatavuudesta, sopimuksen jatkamiseen ja päättämiseen sovellettavista ehdoista sekä loppuasiakkaille kuuluvista oikeuksista. Vähittäismyyjän on myös asetettava verkkosivuilleen julkisesti saataville käyttämänsä hinnastot, palvelumaksut sekä yleiset sopimusehdot. Lisäksi lakiin otetaan säännöksiä sopimusehtojen muuttamiseen ja lämmityksen tai jäähdytyksen toimituksen keskeyttämiseen liittyen. Tämän myötä kynnys oikeuteen keskeyttää lämmityksen tai jäähdytyksen toimitus on nousemassa.

Uusia velvoitteita asetetaan myös kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajille, jotka suunnittelevat uuden tehokkaan järjestelmän rakentamista tai uusia lämmöntuotantoyksiköitä. Tehokkaalle kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmälle on asetettu tietyt kriteerit, jotka järjestelmän tulee täyttää käynnistyshetkellä. Lakimuutoksen myötä uudet tai merkittävästi uudistetut yli 1 MW lämmöntuotantoyksiköt eivät myöskään saa käyttää fossiilisia polttoaineita, pois lukien maakaasua, jonka käyttäminen on sallittua vuoden 2030 loppuun asti. Kriteerit koskevat myös olemassa olevia kokonaistuotoltaan yli 5 MW järjestelmiä. Mikäli tällaiset järjestelmät eivät vuonna 2026 täytä kriteereitä, tulee toiminnanharjoittajien laatia suunnitelma niiden täyttämiseksi. Polttoaineteholtaan yli 10 MW kokoisten laitosten osalta tulee myös laatia kustannus-hyötyanalyysi, jolla arvioidaan laitoksen toteuttamista tehokkaana yhteistuotantolaitoksena.

Yli 1 MW datakeskuksia koskee jatkossa velvoite hukkalämmön hyödyntämiseen. Hukkalämpö voidaan hyödyntää esimerkiksi johtamalla se kaukolämpöverkkoon, tai talteenottamalla se hyödynnettäväksi muilla laitoksilla. Mikäli olemassa olevan datakeskuksen hukkalämpöä ei hyödynnetä, tulee toiminnanharjoittajan osoittaa kustannus-hyötyanalyysin kautta, ettei hyödyntäminen ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa.

 

Haluatko tietää, miten uusi sääntely vaikuttaa juuri teidän organisaatioonne tai hankkeeseenne? Asiantuntijamme keskustelevat mielellään aiheesta tarkemmin ja ovat valmiina neuvomaan uudistukseen liittyvissä kysymyksissä sekä tukemaan teitä muutosten läpiviennissä.

Lisätietoa antaa