Sähkömarkkinalain muutos 2025 pähkinänkuoressa

Light surfaces, LIEKE L-symbol

Sähkönkulutuksen Suomessa arvioidaan lisääntyvän voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä. Tärkeimpiä syitä tähän kehitykseen ovat vedyn tuotannon odotettu lisääntyminen sekä tuulivoimakapasiteetin jopa kolminkertaistuminen vuoden 2023 tasosta – erityisesti merituulivoiman osuuden kasvaessa merkittävästi. Myös teollisen mittakaavan aurinkovoiman odotetaan kasvavan huomattavasti vuoteen 2040 mennessä. Suomen sähköverkko ei nykyisellään tule riittämään kasvavan tuotannon ja kulutuksen tarpeisiin, vaan sähköverkkoa tulee käyttää huomattavasti nykyistä joustavammin sekä investoida uuden verkon rakentamiseen. Tämän kasvavan sähkönkulutuksen ja tuotannon hallittu liittäminen sähköverkkoon edellyttää myös sähkömarkkinalain tarkistamista.

Tämän vuoksi hallitus antoi keväällä 2025 esityksen sähkömarkkinalain muuttamiseksi. Eduskunta valmistelee ehdotusta parhaillaan valiokuntakäsittelyyn ja tavoitteena on, että muutokset astuvat voimaan mahdollisimman pian – mahdollisesti jo syksyllä 2025. Olemme koonneet alle keskeisimpien muutosten pääpiirteet.

Muutos 1: Laajennetaan mahdollisuutta rakentaa uutta, jännitteeltään yli 110 kV verkkoa

Suomessa uusien energiahankkeiden yhtenä pullonkaulana on viime vuosina ollut rajallinen verkkoon liitettävyys. Merkittävä määrä tuotantoa sijoittuu tällä hetkellä Länsi- ja Pohjois-Suomeen, jonne tuulivoimahankkeet ovat keskittyneet, kun taas sähkön kulutuskeskittymät sijaitsevat pitkälti Etelä-Suomessa. Siten uutta kapasiteettia suurjännitteisessä verkossa on ollut viime vuosina tarjolla rajallisesti uusille hankkeille niillä alueilla, jonne hankkeet muiden olosuhteiden ohjaamina sijoittuisivat.  Uutta verkkoa ei ole pystytty rakentamaan samaan tahtiin kuin kysyntää on ollut. Pohjoiseen ja länteen sijoittuvat hankkeet ovat voineet joutua odottamaan verkkoliityntää pidempiä aikoja, kun taas Etelä- ja Itä-Suomeen sijoittuvat hankkeet ovat olleet helpommin liitettävissä verkkoon.

Teollisten energiahankkeiden edellyttämää suurjänniteverkon kehittämistä on hidastanut muun muassa se, että sähkömarkkinalain mukaan vain kantaverkkoyhtiöllä on oikeus rakentaa yli 110 kV:n verkkoja, koska tällaiset verkot on tulkittu automaattisesti osaksi kantaverkkoa. Nyt annetussa hallituksen esityksessä yhtenä muutoksena sähkömarkkinalakiin esitetäänkin, että oikeus rakentaa yli 110 kV:n verkkoa laajennettaisiin jakeluverkkoyhtiöille sekä kolmansille osapuolille uudella sähköverkkoluvalla, mikäli jakeluverkkoyhtiö ei ole kykenevä investoimaan uuteen verkkoon alueellaan. Kantaverkkoyhtiön kehittämisvastuulle ja kantaverkoksi luettavaksi jäisi siten ainoastaan valtakunnallinen, yli 110 kV siirtoverkko tai rajat ylittävä rajayhdysjohto.

Lisäksi joustamattomuutta energiahankkeiden liittämisessä verkkoon on aiheuttanut se, että nykyisen lain alla verkonhaltija ei ole voinut sisällyttää useita voimalaitoksia yhteen keräileviä johtoja, ns. ”keräilyjohtoja” säänneltyyn verkko-omaisuuteensa eikä niille siten ole saanut sääntelyn mukaista tuottoa. Tästä syystä sähköntuottajat ovat itse rakentaneet tällaisia liittymisjohdoiksi katsottavia keräilyjohtoja tilanteissa, joissa useamman hankkeen liittäminen verkkoon on ollut kustannustehokkaampaa yhdellä johdolla kuin jokaista hanketta erikseen palvelevilla liittymisjohdoilla. Tahtotila on kuitenkin ollut, että myös verkonhaltijat voisivat sisällyttää tällaiset johdot säädeltyyn verkko-omaisuuteensa. Nyt annetussa ehdotuksessa tällaisten tuotantoa yhteen keräävien verkkojen omistaminen sallittaisiin myös verkonhaltijoille, jolloin nämä tuotantoa yhteen keräävät verkot katsottaisiin osaksi normaalia verkkoliitetoimintaa. Laissa otettaisiin lisäksi selvyyden vuoksi uutena terminä käyttöön myös niin kutsutut ”sähköntuotannon liittymisverkot”, joilla tarkoitettaisiin verkkoa, jolla useampi voimalaitoskokonaisuus liittyy yhteisellä liittymällä verkkoon. Näiden liittymisverkkojen rakentaminen sallittaisiin hankeyhtiöille ja näiden määräysvallassa oleville yhtiöille ilman sähköverkkolupaa, kun taas kolmansien osapuolien ja verkkoyhtiön rakentamana näiden verkkojen operoiminen olisi luvanvaraista verkkotoimintaa. Sen sijaan aiemmasta poiketen liittymisjohdoksi katsottaisiin vain yhtä liittyjää palvelevat johdot. Sähköntuottajien oikeus rakentaa itse näitä ns. keräilyjohtoja ilman verkkolupaa ei siten muuttuisi, mutta suhde luvanvaraisen sähköverkkotoiminnan, sähköntuotannon liittymisverkkojen ja liittymisjohtojen välillä selkeytyisi.

Esitetyt muutokset lisäävät siten mahdollisuuksia sähköntuotannon liittämiseksi verkkoon laajentamalla oikeuksia rakentaa uutta tarvittavaa verkkoa.

Muutos 2: Alueellisen ja paikallisen suurjänniteverkon kehittämis- ja liittämisvastuun laajentaminen

Koska yli 110 kV:n verkko voitaisiin edellä mainittujen muutoksien takia katsoa myös muuksi kuin kantaverkoksi, alueellisen suurjänniteverkon määritelmään ja jakeluverkkoyhtiöiden kehittämisvelvollisuuksiin on tulossa myöskin muutoksia.

Suurjännitteisellä jakeluverkolla tarkoitettaisiin jatkossa jännitteeltään vähintään 110 kV:n paikallista tai alueellista sähköverkkoa tai -johtoa. Uudessa lainkohdassa säädettäisiin, että jakeluverkonhaltijan tulisi kehittää toiminta-alueellaan verkon käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisesti uutta suurjännitteistä jakeluverkkoa, jos tämä ei ole verkonhaltijan teknisiin, taloudellisiin ja organisatorisiin voimavaroihin nähden tai verkonhaltijan muiden asiakkaiden kannalta kohtuutonta.

Jakeluverkonhaltijoille asetettaisiin myös verkon kehittämisvelvollisuus, mikäli vähintään kaksi voimalaitoskokonaisuutta ilmaisee tarpeensa liittyä verkkoon. Siten aiemmin mainittujen tuotantoa palvelevien keräilyjohtojen rakentaminen ja kehittäminen muodostuisi myös jakeluverkonhaltijan velvollisuudeksi sitä kautta, kun se olisi verkonhaltijan harjoittamana osa luvanvaraista sähköverkkotoimintaa.

Muutos 3: Tarkennuksia merituulivoiman verkkoon liittämiseen

Aiemman sähkömarkkinalain alla on ollut epäselvää, kuuluuko Suomen talousvyöhyke järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan vastuualueeseen, ja onko järjestelmävastaavalla kantaverkonhaltijalla velvollisuus siten liittää talousvyöhykkeelle sijoittuvat merituulivoimalat verkkoon.

Merituulivoiman liittämiseksi verkkoon uudessa laissa on esitetty, että järjestelmävastaavan kantaverkonhaltijan vastuualueeseen kuuluisi aluevesien lisäksi Suomen talousvyöhyke. Tämän seurauksena kantaverkonhaltijalla olisi mm. liittämisvelvollisuus myös talousvyöhykkeelle sijoittuvien hankkeiden osalta. Liittymisjohtojen rakentamista ei kuitenkaan katsottaisi myöskään uuden lain alla luvanvaraiseksi verkkotoiminnaksi, eikä siten liittymisjohtoja koskien soveltuisi verkonhaltijan velvollisuudet. Näin ollen talousvyöhykkeeltä maihin tulevan yksittäisen voimalaitoskokonaisuuden, kuten merituulivoimapuiston, liittäminen verkkoon ei kuuluisi edelleenkään kantaverkonhaltijan velvollisuuksiin.

Muutos 4: Erilliset linjat vetyhankkeiden mahdollistamiseksi

Muun muassa vetyhankkeiden mahdollistamiseksi sähkömarkkinalakiin on ehdotettu muutosta erillisiä linjoja koskevaan sääntelyyn. Erillisellä linjalla tarkoitetaan sähköjohtoja, joilla tuotanto liitetään suoraan kulutukseen ilman, että tuotettu sähkö kulkee yleisen sähköverkon kautta. Nykyisen lainsäädännön mukaan erillinen linja voidaan rakentaa, jos liitettävä tuotanto on alle 2 MVA. Täten teollisia tuotantolaitoksia, kuten tuulipuistoja, ei ole voinut erillisen linjan määritelmän alla liittää suoraan kulutuskohteisiin, kuten vetylaitoksiin tai energiavarastoihin, elleivät nämä ole sijainneet samalla kiinteistöllä tai kiinteistöryhmällä, jolloin on voitu katsoa, että kyse on ollut kiinteistön sisäisestä verkosta.

Nykyisessä ehdotuksessa tämä 2 MVA raja kuitenkin poistettaisiin, joka mahdollistaisi tulevaisuuden energiaratkaisut, jossa esimerkiksi vetylaitos tai muu kulutuskohde liitettäisiin erillisellä linjalla suoraan uusiutuvan energian tuotantoon. Tällöin esimerkiksi vältyttäisiin sähkön siirtomaksuilta, kun tuotettu sähkö syötettäisiin suoraan kulutuksen käyttöön ilman, että se kulkisi verkon kautta. Tämä mahdollistaisi lisäksi myös vedyn lukeutumisen vihreäksi vedyksi RED II -direktiivin vaatimusten alla, mikäli suoralla linjalla kytketty tuotantolaitos tuottaa uusiutuvaa sähköä.

Muutos 5: Joustavat liittymissopimukset

Verkonhaltijat sekä liittyjät ovat nykyisen lainsäädännön alla kokeneet lisäliittymistehon tarjoamisen liittyjille tarpeettoman byrokraattisena. Lisäliittymistehoa on haluttu tarjota esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa verkon nykyinen kapasiteetti ei ole riittänyt liitettävän kohteen liittämiseksi verkkoon täysimääräisesti, vaan verkko on vaatinut vahvistustoimenpiteitä ennen kuin kapasiteettia on ollut täysimääräisesti tarjolla. Siten liittymissopimuksissa on saatettu haluta sopia esimerkiksi, että osa liittymistehosta liitetään verkkoon välittömästi ja loppuosa vasta verkon vahvistamisen jälkeen.

Nykylainsäädännön puitteissa verkonhaltijat ovat kuitenkin voineet tasapuolisuus- ja syrjimättömyysvelvollisuutensa takia käytännössä tarjota vain yhdenlaisia liittymissopimuksia asiakkailleen. Energiavirasto on katsonut, että jos yhdelle asiakkaalle tarjottaisiin lisäliittymistehoa ilman, että tätä tarjottaisiin sellaisille muille asiakkaille, joilla ei ole ollut tarvetta lisäliittymisteholle, kyse voisi olla verkkoyhtiötä sitovan tasapuolisuus- ja syrjimättömyysperiaatteen rikkomuksesta. Siten verkkoyhtiöiden on tullut tehdä lisätehoa tarvinneiden asiakkaiden kanssa ns. normaali liittymissopimus liitettävissä olevasta tehosta, ja erillinen lisäliittymistehoa koskeva sopimus. Liittyjien on tullut maksaa tällaisesta erillisestä palvelusta korvaus verkonhaltijalle.

Uusi ehdotettu lainsäädäntö selventää joustavien liittymissopimuksien tekemistä. Jotta käytettävissä oleva verkkokapasiteetti voitaisiin ottaa joustavammin käyttöön, uudessa sähkömarkkinalaissa mahdollistettaisiin ns. joustavien liittymissopimusten solmiminen suoraan yhdellä sopimuksella. Joustavalla liittymissopimuksella tarkoitettaisiin liittymissopimusta, jonka ehdoissa on sovittu rajoituksista liittymispisteen taatulle teholle tai verkonhaltijan toteuttamasta liittymän sähkönkäytön tai sähkönsyötön ohjaamisesta. Joustavat liittymissopimukset mahdollistaisivat esimerkiksi hankkeen osittaisen liittämisen verkkoon ennen kuin verkonhaltija on ehtinyt vahvistaa verkkoa ja koko hankkeen kapasiteetin tekninen liittäminen on mahdollista myöhemmin ilman, että osapuolten on tarpeen tehdä asiassa erillisiä sopimuksia.

 

Asiantuntijamme seuraavat lakihankkeen etenemistä aktiivisesti ja ovat valmiina neuvomaan asiakkaita kaikissa sähkömarkkinalakiin ja sen asettamiin velvollisuuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Lisätietoa antaa