Sähkömarkkinalaki uudistuu 1. kesäkuuta 2023
Sähkömarkkinadirektiiviin (EU) 2019/944 tehdyt muutokset pannaan kesäkuun alussa Suomessa täytäntöön sähkömarkkinalain (588/2013, ”SML”) muutoksilla ja eräillä liitännäisillä laeilla. Tavoitteena on mukauttaa sähkökaupan sääntöjä kohti uusiutuvia energialähteitä käyttävää hajautettua sähköntuotantoa ja vähähiilisiä markkinoita. Muutoksella toimeenpannaan myös kuluttajansuojaa parantavia uudistuksia ja TEM:n Älyverkkotyöryhmän 2018 ehdottamia toimenpiteitä, joilla täydennetään asiakkaiden mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti sähkömarkkinoille ja edistetään sähkön toimitusvarmuutta. Tässä blogikirjoituksessa on käyty lävitse laajahkon säädöspaketin eräitä suurimpia uudistuksia.
Kuluttajien asemaa parannetaan
Uudistuksessa on useita kuluttajansuojaan liittyviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä kuluttajiin kohdistuvia epäasiallisia sopimus- ja markkinointikäytäntöjä sähkön vähittäismarkkinoilla.
Sähkömarkkinalakiin on lisätty uusi määritelmä ”dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimus”, jolla tarkoitetaan sähköntoimittajan ja loppukäyttäjän välistä sähköntoimitussopimusta, joka seuraa spot-markkinoiden, vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat mukaan lukien, hintavaihteluja aikaväleillä, jotka vastaavat vähintään markkinoiden selvitysaikavälejä. Tuttavallisemmin sopimustyyppi tunnetaan esimerkiksi nimillä spot-hintasopimus tai pörssisähkösopimus.
Dynaamisen hinnan sopimuksen, kuten juuri pörssisähkösopimuksen, solmiminen edellyttää jatkossa loppukäyttäjän nimenomaista tahdonilmaisua. Pelkkään puhelinmyynnissä annettuun suulliseen suostumukseen perustuva sopimus on jatkossa mitätön.
Jatkossa ennakkolaskutus ei enää ole käytettävissä yleisenä toimintatapana, vaan vähittäismyyjä saa vaatia kuluttajalta laskun maksutapana ennakkomaksua vain kuluttajaan itseensä liittyvästä erittäin painavasta syystä. Erittäin painavia syitä voivat olla esimerkiksi se, että kuluttajan sähköntoimitus on keskeytetty maksulaiminlyönnin vuoksi, vähittäismyyjällä on kuluttajalta erääntyneitä sähköntoimitukseen liittyviä saatavia, joiden määrää voidaan pitää huomattavana laskutuksen määrään nähden, tai että kuluttajan luottotiedoista ilmenee, että tämä on ilmeisesti kyvytön suoriutumaan sopimukseen perustuvista maksuista.
Laissa on myös täsmennetty vaatimuksia koskien laskutuksessa kuluttajille annettavia tietoja ja niiden selkeyttä, ja laki sisältääkin listauksen tarvittavista tiedoista. Jos laskutus koskee dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimusta tai muuta sähköpörssin hintaan perustuvaa sopimusta, voidaan vaatimus palvelun hintaa koskevan erittelyn ilmoittamisesta hoitaa kuitenkin myös antamalla enintään kuukauden pituisen jakson sähkönkulutuksella painotettuna keskihintana. Tällöin loppukäyttäjälle on kuitenkin järjestettävä mahdollisuus tarkistaa laskutetun sähköenergian hinnan oikeellisuus asiakasportaalin kautta.
Energiaviraston uusi vertailutehtävä ja energiamarkkinariitalautakunnan perustaminen
Uuden sähköntoimitussopimusten vertailuvälinettä koskevan lain (498/2023) myötä sähköntoimitussopimusten vertailuvälineen ylläpito on jatkossa Energiaviraston hoitama viranomaistehtävä. Muutos ei kuitenkaan rajoita kaupallisten vertailuvälinetoimijoiden toimintaa. Jatkossa vähittäismyyjällä, joka haluaa julkaista vertailuvälineessä markkinoimiaan sähköntoimitussopimuksia kuluttajille ja muille pienemmille ostajille, on velvollisuus rekisteröityä Energiavirastossa vertailuvälinettä varten.
Laki edellyttää vähittäismyyjiä toimittamaan riittävät tiedot markkinoitavista tuotteista ja pitämään tiedot oikeina ja ajantasaisina. Laki antaa Energiavirastolle toimivallan rajoittaa sivuston käyttöä enintään kuudeksi kuukaudeksi, jos vähittäismyyjä antaa sivustolle virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa myyntitarjouksistaan. Myös uhkasakko on mahdollinen. Energiaviraston on kuitenkin ennen julkaisukieltoa varoitettava vähittäismyyjää ja kehotettava korjaamaan toimintansa. Muun muassa viranomaiskäytännön yhteneväisyyden vuoksi Energiaviraston tulee olla valvonta-asioissa tarvittaessa yhteydessä kuluttaja-asiamieheen.
Lisäksi syyskuussa 2023 voimaan astuu laki energiamarkkinariitalaukunnasta. Energiamarkkinariitalautakunta on tarkoitettu sähköyhtiöiden ja yritysasiakkaiden välisten riitojen ratkaisua. Lautakunnan päätökset ovat verrannollisia kuluttajariitalautakunnan päätöksiin siinä mielessä, että ne ovat ei-täytäntöönpanokelpoisia suosituksia, eikä niillä ole tuomioistuinpäätöksen oikeusvaikutuksia.
Muutokset toimitusvelvollisuutta koskeviin säännöksiin
Jatkossa sähkön vähittäismyyjien on tarjottava toimitusvelvollisuusalueellaan useampia erilaisia sopimustyyppejä toimitusvelvollisuuden piirissä oleville kuluttajille ja pienille yrityksille.
Sähkömarkkinalakiin lisättiin säännökset, joiden mukaan 67 §:n tarkoittamiselle toimitusvelvollisille vähittäismyyjien sekä vähittäismyyjien, jotka toimittavat sähköä yli 200.000 loppukäyttäjälle, joiden käyttöpaikka on liitetty jakeluverkkoon ja on varustettu dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimuksen edellyttämän mittaustarkkuuden täyttävällä mittauslaitteistolla, on tarjottava dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimuksia loppukäyttäjille. Toimitusvelvollisen vähittäismyyjän velvollisuus tarjota dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimuksia rajoittuu kuitenkin niihin loppukäyttäjiin, joiden käyttöpaikka on liitetty kyseiseen jakeluverkkoon.
Merkittävä muutos on myös se, että jatkossa toimitusvelvollisuustuotteena tarjottavat sähkömyyntisopimukset eivät saa olla yksinomaan dynaamisen hinnan sähköntoimitussopimuksia, eli käytännössä usein spot-hintaan perustuvia ns. pörssisähkötuotteita, tai muuhun muuttuvaan suureeseen perustuvia sähkönmyyntisopimuksia.
Sähkömarkkinalakiin tehdyn lisäyksellä loppukäyttäjälle on annettu oikeus tarjota järjestäytyneellä markkinapaikalla kulutusjoustoa joko itsenäisesti tai aggregaattorin välityksellä. Markkinapaikan ylläpitäjä ei saa asettaa markkinapaikalle pääsylle ehtoja, jotka perusteettomasti syrjisivät kulutusjoustoa sähköntuotantoon verrattuna.
Energiavarastojen käytön rajoitukset
Lakimuutoksen nojalla verkonhaltija ei saa harjoittaa energiavarastoliiketoimintaa, joskin säännöstä on kaksi poikkeusta. Kummassakin poikkeuksessa energiavarastot sisältyisivät verkonhaltijan verkkoliiketoimintaan, joten liiketoimintoja ei tarvitsisi eriyttää.
Kielto ei ensinnäkään koskisi energiavarastoja, jotka katsotaan verkonhaltijan kiinteäksi verkkokomponentiksi, ja Energiavirasto voi myöntää niiden käyttöön verkonhaltijalle luvan.
Energiavirasto voi lisäksi myöntää verkonhaltijalle määräajaksi poikkeusluvan omistaa, kehittää, hallinnoida ja käyttää muita energiavarastoja, jos verkonhaltija tarvitsee tällaisia energiavarastoja täyttääkseen vastuunsa sähköverkkonsa varmasta, luotettavasta ja tehokkaasta käytöstä tai, jos kantaverkonhaltija tarvitsee tällaisten energiavarastojen tuottamia taajuuteen vaikuttamattomia lisäpalveluja täyttääkseen vastuunsa sähköverkkonsa varmasta, luotettavasta ja tehokkaasta käytöstä. Energiavirasto arvioi poikkeuslupaa myöntäessään, mihin energiavarastoja voidaan käyttää ja poikkeusmahdollisuuden on oltava rajattu, ettei säännellyn toiminnan ja kilpailun markkinan raja hämärry.
Lain lyhyen aikavälin vaikutukset on kuitenkin arvioitu pieniksi, koska nykyinen eriyttämiskäytäntö on jo rajoittanut verkonhaltijoiden energiavarastojen omistamista.
Lakiin lisättiin myös säännökset verkonhaltijoiden verkon käyttövarmuutta varten tarvitsemien palveluiden sekä jakeluverkonhaltijan tarvitsemien joustopalveluiden hankkimisesta markkinaehtoisesti. Velvoitteista voidaan poiketa Energiaviraston myöntämällä luvalla.
