Hankintalain uudistus etenee: keskeiset muutokset ja seuraukset tiivistetysti

Light surfaces, LIEKE L-symbol

Hallitus antoi esityksensä eduskunnalle 6.2.2026 pitkään odotetusta hankintalain uudistuksesta. Esitys jatkaa pitkälti viimevuotisen luonnoksen viitoittamaa suuntaa, ja keskeisinä tavoitteina säilyvät tehokkuuden tavoittelu julkisiin hankintoihin sekä parannukset yritysten edellytyksiin osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin. Esityksen aikataulu on tiukka, minkä vuoksi olemme poimineet alle seikkoja, joihin erityisesti hankintayksiköiden kannattaa nyt jo kiinnittää huomiota.

1. Sidosyksikköhankinnoille vaatimus 10 % minimiomistuksesta

Tämä on hallituksen esityksen yksi keskeisistä teemoista, ja se saikin eniten palautetta hallituksen esityksen luonnosversiosta tehdyltä lausuntokierrokselta. Muutoksen taustalla on sidosyksiköiden käytön merkittävä laajentuminen viime vuosina.

Perussääntö olisi, että nykyisten vaatimusten lisäksi hankintayksikön tulee omistaa sidosyksiköstä vähintään 10 %. Uudella omistusosuussäännöllä täydennettäisiin siis voimassa olevia määräysvaltaa, ulosmyyntirajoja ja pääomaa koskevia kumulatiivisia sidosyksikkösääntöjä.

Vähimmäisomistusvaatimusta sovellettaisiin kokonaisarvion perusteella siten, että siinä otettaisiin huomioon emoyhtiö ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöt. Tarkoitus olisi estää järjestelyt, joiden ilmeisenä tarkoituksena olisi kiertää säännöstä esimerkiksi siten, että omistusosuusehdon välttämiseksi sidosyksikkö toimisi emoyhtiönä ja omistukset jaettaisiin sen pienempiin, tytär- tai osakkuusyhtiöihin.

Pääsääntöön esitetään kuitenkin seuraavaa poikkeusta:

  • 10 % omistusosuusedellytystä ei sovelleta sidosyksiköihin, jotka on perustettu yleisen edun vuoksi tuottamaan yksinomaan rajattua ja lakisääteistä palvelua tai tämän tuottamiseen välittömästi liittyviä tietojärjestelmiä, ja jonka liikevaihto ei ylitä yhtä miljoonaa euroa vuodessa. Tällainen sidosyksikön kanssa tehty palvelusopimus saa olla voimassa enintään neljä vuotta, mutta hankintayksikön olisi perustelujen mukaan kuitenkin mahdollista tehdä sidosyksikön kanssa uusi samansisältöinen sopimus sopimuskauden päättymisen jälkeen. Esimerkeiksi rajatuista ja lakisääteisistä palveluista on annettu kirjastopalvelut ja kirjastoaineistojen hankintaa varten perustetut sidosyksiköt.

Lisäksi perusteluissa on selvennetty seuraavia reunaehtoja:

  • Vähimmäisvaatimus kohdistuisi ainoastaan sellaisiin sidosyksiköihin, jotka toimivat osakeyhtiömuotoisena. Omistusta koskevaa vähimmäisvaatimusta ei siten sovellettaisi esimerkiksi säätiöihin, yhdistyksiin tai kuntalain mukaisiin kuntayhtymiin.
  • Perusteluissa on selvennetty ’käänteisiä sidosyksikköhankintoja’ koskevia tilanteita: sidosyksikön ei ole sallittua tehdä hankintoja omistajaltaan tai sisar-sidosyksiköltä, jos sidosyksiköllä on enemmän kuin yksi omistaja.

Esityksessä on huomioitu lausuntopalautteessa esitetyt näkemykset maltillisista siirtymäajoista. Siinä missä valtaosa muista uudistuksista suunnitellaan tulevan voimaan keväällä 2026, sidosyksikköpoikkeusta koskevien sääntöjen esitetään tulevan voimaan seuraavasti:

  • 1.7.2027 – päivä, jolloin 10 %:n vähimmäisomistusosuutta koskeva säännös tulee lähtökohtaisesti voimaan.
  • 30.6.2027 – päivä, johon mennessä olemassa olevat sopimukset tulee irtisanoa, jos ne eivät täytä uusia sidosyksikkösääntöjä.
    • 30.6.2030 – päivä, johon olemassa olevat sopimukset voidaan irtisanoa tapauksissa, joissa poikkeuksellisesti ja yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, sopimuksen irtisanomisesta 30.6.2027 olisi kohtuuttomia seurauksia tai sopimuksen irtisanomiseen liittyy merkittäviä taloudellisia riskejä. Tällaisesta sopimuksesta tulee kuitenkin tehdä ilmoitus Valtiokonttorille viimeistään 30.9.2026.
  • 30.9.2026-30.9.2027 – lain voimaan tulon jälkeen tämä on uuden määräaikaisen sopimuksen pisin mahdollinen kesto, jos se solmitaan sellaisen sidosyksikön kanssa, joka ei täytä uuden lain vaatimuksia.
  • 1.7.2029 – poikkeuksena siirtymäsäännökseen, vähimmäisomistusosuutta koskeva säännös tulee voimaan tänä päivänä sellaisiin sidosyksiköihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa lakisääteisiä välittömästi henkeä ja terveyttä ylläpitäviä terveydenhuollon palveluja tai terveydenhuoltolaissa (1326/2010) tarkoitettuja terveydenhuollon keskitetyn erikoisosaamisen palveluja taikka näiden palvelujen tuottamiseen tarkoitettuja tietojärjestelmiä.

Siirtymäsäännökset tuovat helpotusta hankintayksiköille, jotka tekevät hankintoja sellaisilta sidosyksiköiltä, joissa niiden omistusosuus jää alle 10 %. Näissä on hyvä kuitenkin huomioida erityisesti olemassa olevien sopimuksen siirtymäsäännös tilanteessa, jossa hankintayksikkö näkee vuodelle 2027 ajoittuvan irtisanomisen poikkeuksellisen kohtuuttomaksi, sillä ilmoitus tästä tulee tehdä Valtiokonttorille jo vuoden 2026 syyskuussa. Jos tästä myöhästyy, sopimus tulee irtisanoa yleisen määräajan puitteissa olevaan päivään eli päättyväksi 30.6.2027. Arviointi onkin syytä aloittaa hankintayksiköissä pikimmiten.

2. Markkinakartoitus

Markkinakartoituksen keskeisiä keinoja olisivat perinteinen markkinoiden kartoittaminen alan yrityksiä kuulemalla ja erilaisten analyysityökalujen käyttö. Kuten nykyisinkin, markkinakartoituksen tavoitteena olisi varmistua siitä, ettei tarjouspyynnössä olisi sellaisia ei-välttämättömiä kriteereitä tai vaatimuksia, jotka tarpeettomasti rajaisivat kilpailua kyseisessä hankinnassa. Menettely edistää tehokasta kilpailuolosuhteiden hyödyntämistä ja kustannustehokkuutta.

Markkinakartoituksen toteuttamiseen kannustaa muualla laissa tehtävät muutokset: etukäteen toteutetulla markkinoiden kartoituksella hankintayksikkö voisi välttää hankinnan pakollisen jakamisen osiin tai ehdotetun velvoitteen keskeyttää hankinta, jos hankintayksikkö on saanut avoimessa menettelyssä vain yhden tarjouksen.

Huomionarvoista on myös, että markkinakartoitus tai hankinnan eri toteuttamisvaihtoehtojen dokumentoitu arviointi tulee pakolliseksi suurissa, yli 10 miljoonan euron hankinnoissa.

Esityksessä mainitaan erilaisten analyysityökalujen käyttö, mutta konkretiaa on vähän siitä, mitä nämä ovat; perusteluissa nimenomaisesti sanotaankin, ettei toteutustapaa säännellä. Esimerkkeinä markkinakartoituksesta annetaan vapaamuotoiset keskustelut, erilaiset työkalut, tietopyyntöjen julkaisu, tarjouspyyntöluonnoksen lähettäminen kiinnostuneille tai sen julkaisu. Esityksessä korostetaan, että markkinakartoitus tulee tehdä hankinnan laatu, laajuus ja vaativuus huomioon ottaen riittävällä tavalla. Hankintayksikköjen kannattaa nyt jo aloittaa arviointi siitä, miten markkinakartoituksia toteutetaan ja miten niistä saataisiin paras hyöty irti.

3. Uusia velvoitteita EU-kynnysarvot ylittäville hankinnoille

Esitys sisältää EU-kynnysarvot ylittäville hankinnoille kaksi uutta velvoitetta.  Kummatkin  voi kuitenkin yllä mainitusti välttää tilanteessa, jossa hankintayksikkö voisi osoittaa kartoittaneensa markkinoiden tarjontaa riittävästi hankinnan kohde ja laajuus huomioiden. Säännökset tulisivat voimaan 1.10.2026.

  • Uudelleen kilpailutus: avoimena menettelynä toteutettu hankinta tulisi keskeyttää, jos hankintayksikkö olisi saanut tarjouskilpailussa vain yhden tarjouksen. Hankintamenettely olisi uusittava vain kerran.
  • Jakaminen osiin: jatkossa lain vaatimus olisi, että EU-kynnysarvot ylittävät hankinnat on jaettava osiin. Ehdotus sisältää myös poikkeuksia jakamisvelvoitteeseen liittyen mm. hankinnan luonteeseen tai jakamiseen liittyviin kustannuksiin. Laissa säilyy velvollisuus perustella päätös, jos hankintaa ei jaeta. Merkittävä ero nykytilaan on kuitenkin se, että ehdotuksiin sisältyy lisäksi mahdollisuus jatkossa valittaa päätöksestä, että hankintaa ei ole jaettu. Jatkossa hankintayksikköjen tuleekin olla erityisen tarkka näitä laatiessa.

4. Varautumis-, turvallisuus- ja huoltovarmuusnäkökulmien huomioiminen hankinnoissa

Muuttuva maailma näkyy myös hankintalain hallituksen esityksessä. Tämä nähdään jo lain tavoitteita koskevassa pykälässä, johon on nostettu mukaan huoltovarmuuden ja turvallisuusnäkökulmien toteutuminen julkisissa hankinnoissa. Konkreettisemmin varautumista, turvallisuutta ja huoltovarmuutta koskevat näkökulmat on otettu mukaan seuraaviin ehdotuksiin.

  • Hankinnan kohteen kuvausta koskevaan pykälään otetaan mukaan uusi momentti, joka nimenomaisesti mahdollistaa varautumisen ja turvallisuuden huomioimisen. Perusteluissa on todettu tällaisten ehtojen voivan olla ’erityisen’ relevantteja tilanteissa, jossa hankinnan kohde liittyy yhteiskunnan tai organisaation kriittisten toimintojen ja palveluiden tuottamiseen tai toimivuuteen.
  • Harkinnanvaraisena poissulkuperusteena voidaan käyttää sitä, että tarjoajan luotettavuus on todettu siinä määrin riittämättömäksi, että kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle aiheutuva riski olisi ilmeinen.

5. Muita nostoja

Yllä mainittujen lisäksi esityksessä tehdään myös paljon muita ehdotuksia, esimerkiksi:

  • Ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen myös kansallisiin suorahankintoihin
  • Hankintayksiköiden tiedonsaantioikeuksien lisääminen alihankkijoiden ja voimavarayksiköiden vaihtamiseksi silloin, kun näihin voidaan soveltaa pakollisia tai harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita.

Hallituksen esitysluonnokseen verrattuna huomionarvoista on myös, että valmistelussa luovuttiin tarjoajien pakollisten poissulkemisen perusteiden tarkistamista koskevasta muutosehdotuksesta.

6. Miten käsittely etenee

Eduskunta kävi viikolla seitsemän vilkkaan lähetekeskustelun, jossa toistuivat pitkälti lausuntopalautteessakin nostetut teemat; sidosyksikkösäännös oli jälleen keskiössä. Keskustelun päätteeksi asia lähetettiin talousvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan, hallintovaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan on annettava lausunto. Paljon huomiota saanut esitys synnyttää varmasti myös valiokunnissa paljon keskustelua.

Lisätietoa antaa