Kestävyyssääntely muutosten tuulissa – komission Omnibus I -ehdotus

Light surfaces, LIEKE L-symbol

Mikä ihmeen Omnibus?

Euroopan komissio julkaisi 26.2.2026 uuden Omnibus I -direktiiviehdotuksen, jolla ehdotetaan muutettavaksi useampaa jo aiemmin voimaan astunutta EU-direktiiviä ja -asetusta, jotka liittyvät kestävyyssääntelyyn.[1] Tässä blogitekstissä käymme läpi ehdotuksen tärkeimpiä muutoksia ja blogin toisessa osassa perehdymme tarkemmin Suomen näkökantoihin ehdotetuista muutoksista.

Omnibus I -ehdotus koskee yritysvastuudirektiiviä, kestävyysraportointidirektiiviä, hiilirajamekanismia (Carbon Border Adjustment Mechanism, CBAM) sekä taksonomia-asetusta eli kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmää.

Omnibus I -ehdotuksen taustalla on komission pyrkimys ja halu keventää ja yhdenmukaistaa sääntelyä, keventää yritysten hallinnollista raportointitaakkaa sekä vähentää kestävyysraportointidirektiivistä ja yritysvastuudirektiivistä johtuvaa osin päällekkäistä sääntelyä. Komission mukaan yksinkertaistetut ja joustavammat velvoitteet voisivat tulevaisuudessa johtaa vapaaehtoiseen kestävyys– ja taksonomiaraportointiin.

Lisäksi komissio ehdottaa, että yritysvastuudirektiivin ja tiettyjen kestävyysraportointidirektiivin velvoitteiden soveltamista lykättäisiin erillisellä nk. “stop the clock”-ehdotuksella.[2] Tämä stop the clock -direktiiviehdotus hyväksyttiin 3.4.2025 EU-parlamentin äänestyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että yritykset saivat lisäaikaa kestävyysraportointiin seuraavalla tavalla:

  • vuodesta 2025 raportoivat yritykset (nk. toisen aallon yritykset) saivat lisäaikaa vuoteen 2027 asti ja
  • vuodesta 2026 (nk. kolmannen aallon yritykset) raportoivat yritykset saivat lisäaikaa vuosiin 2027 ja 2028 asti.

Eli toisen aallon yritysten tulee julkaista ensimmäinen kestävyysraportointidirektiivin mukainen raportti vuodesta 2027 ja kolmannen aallon yritysten ensimmäinen kestävyysraportointidirektiivin mukainen raportti vuodesta 2028 alkaen.

Soveltamisajan lykkäyksellä ei ole vaikutusta niiden yritysten raportointivelvoitteisiin, jotka ovat tehneet ensimmäisen kestävyysraportin jo vuodesta 2024 alkaen. On kuitenkin mahdollista, että Omnibus I -ehdotuksen sääntelyn sisältöä ja soveltamisalaa koskevat muutosehdotukset vaikuttavat näiden ensimmäisten raportoijien velvoitteisiin. Stop the clock -direktiivi on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä 16.4.2025, ja se on tullut voimaan 17.4.2025. Direktiivi tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 31.12.2025 mennessä eli kansalliset lait jäsenvaltioissa tulee olla muutettuna tuohon määräpäivään mennessä. Stop the clock -ehdotuksen hyväksymisen myötä myös yritysvastuudirektiivin kansalliseen voimaansaattamiseen tulee yhden vuoden lisäaika ja täten se tulisi olla saatettuna osaksi kotimaista lainsäädäntöä 26.7.2027 mennessä. Lisäksi velvoitteiden soveltaminen alkaisi 26.7.2028 niiden yritysten osalta, joissa on yli 3000 työntekijää ja 900 miljoonan euron liikevaihto eli ehdotus lykkäisi näiden yritysten osalta soveltamista vuodella.

Merkillepantavaa Omnibus I -ehdotuksessa on, että komissio esittää muutoksia jo hyväksyttyyn lainsäädäntöön, josta yhtäältä osa on jo pantu täytäntöön ja on sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioissa, ja toisaalta osaa ollaan vasta implementoimassa osaksi kansallista sääntelyä. Vaikka soveltamisaikoja koskeva stop the clock -direktiivi onkin nyt hyväksytty, varsinaiset Omnibus I -ehdotuksen sisällölliset muutokset eri direktiiveihin ja asetuksiin vaativat vielä EU:n normaalin lainsäädäntöprosessin mukaisen menettelyn eli kolmikantaneuvottelut sekä parlamentin ja neuvoston hyväksynnän.

Omnibus I -ehdotuksen sääntelyn sisältöön liittyvät muutosehdotukset ovat tämänhetkisten tietojen valossa tarkoitus käsitellä EU:ssa siten, että käsittely olisi valmis vuoden 2025 loppuun mennessä.

Ehdotetut muutokset kestävyysraportointidirektiiviin

Kestävyysraportointidirektiivin vaatimukset on jo saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kirjanpitolain (1336/1997, muutoksineen) 7 lukuun.

Raportointivaatimukset

Omnibus I -ehdotuksessa ehdotetaan muutoksia kestävyysraportointidirektiivissä asetettuihin pienempien yritysten raportointivaatimuksiin. Lisäksi kestävyysraportointidirektiivin raportointivelvollisuus tultaisiin kohdistamaan vain suurempiin yrityksiin, sillä se vastaisi oikeasuhtaista kestävyysraportointia suhteutettuna yritysten kokoon. Komission näkemyksen mukaan tällä saavutettaisiin kestävyysraportoinnin tavoitteet.

  • Soveltamisalan rajaus: Komissio ehdottaa, että raportointivaatimukset kohdistettaisiin vain suurempiin yrityksiin, joissa on (i) yli 1 000 työntekijää ja (ii) yli 50 miljoonan euron liikevaihto tai yli 25 miljoonan euron taseen loppusumma. Tämä kaventaisi kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaa noin 80 prosenttia alkuperäisestä eli merkittävä osa yrityksistä ei enää olisi kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vastuullisuusdatan määrä vähenisi merkittävästi. Suomessa raportointivelvollisten yritysten määrä vähenisi 1 300 yrityksestä arviolta alle 300 yritykseen.
  • Vapaaehtoinen raportointistandardi pienemmille yrityksille: Alle 1 000 työntekijän yritykset voisivat raportoida kestävyystietonsa vapaaehtoisen kestävyysraportointistandardin mukaan. Tämä tarkoittaa European Financial Reporting Advisory Groupin (’’EFRAG’’) julkaisemia komission suosituksena antamia vapaaehtoisia kestävyysraportointistandardeja (’’VSME’’) niille yrityksille, joille kestävyysraportointidirektiivin pakottava sääntely ei ole velvoittavaa sääntelyä.
  • Raportointistandardien yksinkertaistaminen: Kestävyysraportointidirektiivin mukainen kestävyysraportti laaditaan eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (’’ESRS’’) nojalla, josta raportoiva yritys valitsee olennaiset raportointiaiheet suorittamansa kaksoisolennaisuusanalyysin perusteella. ESRS sisältää lukuisia datapisteitä, jotka tarkoittavat tietoja, joita kestävyysraportin tulee kattaa. Komissio ehdottaakin, että se tulee delegoidulla asetuksella vähentämään pakollisten datapisteiden määrää ja selkiyttämään niitä. Lisäksi osana Omnibus I -ehdotusta luovuttaisiin toimialakohtaisista raportointistandardeista, jotka voimaan tullessaan olisivat kasvattaneet raportointitaakkaa tietyillä toimialoilla entisestään. Ehdotetuilla muutoksilla tavoitellaan kestävyysraporttiin otettavien tietojen samankaltaisuutta ja parempaa verrattavuutta.
  • Tietopyyntöjen laajuuteen liittyvä rajaus ja pienempien yritysten suoja: Ne yritykset, jotka kuuluvat kestävyysraportointivelvoitteen piiriin, joutuvat jatkossakin raportoimaan tietojaan toimintaketjustaan (esim. alihankkijoista, jakelijoista, toimittajista). Tämä edellyttää sitä, että tällaisilta toimijoilta saadaan relevanttia tietoa. Jotta toimintaketjuun kuuluvia pienempiä ja keskisuuria yrityksiä ei rasitettaisi tarpeettoman laajoilla tietopyynnöillä, Omnibus I -ehdotuksessa ehdotetaan rajausta, jonka mukaan EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevilta alle 1 000 työntekijän yrityksiltä voidaan edellyttää yllä mainitun VSME:n mukaisia tietoa tai sellaisia tietoja, joita jaetaan tavanomaisesti kyseisen toimialan yritysten välillä.
  • Kestävyysraportin varmennuksen taso: Alkuperäiseen kestävyysraportointidirektiiviin sisältyy säännös siitä, että kestävyysraportin varmennuksessa voitaisiin tulevaisuudessa edellyttää kohtuullista varmuutta. Jatkossakin tultaisiin siis edellyttämään ainoastaan rajoitetun varmuuden mukaista varmennusta.

Vaikutus voimassa olevaan lainsäädäntöön

Omnibus I -ehdotus koostuu käytännössä useammasta eri osasta, joista on tähän mennessä hyväksytty stop the clock -ehdotus. Varsinaiset sisällölliset muutokset ovat vielä käsittelyssä. Näin ollen tilanne on epäselvä esimerkiksi sellaisille yrityksille, joiden työntekijämäärää koskevaan kynnysarvoon mahdollisesti tehtävä muutos voi vaikuttaa. Tästä syystä suosittelemmekin, että kestävyysraportointia koskevaa työtä jatketaan tällaisissa yrityksissä, kunnes on varmempaa, millaisia sisällöllisiä muutoksia sääntelyyn on tulossa.

Ehdotetut muutokset yritysvastuudirektiiviin

Yritysvastuudirektiiviä ei ole vielä saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaan se on tällä hetkellä työ- ja elinkeinoministeriössä valmistelussa. Kuten edellä on mainittu, stop the clock -ehdotuksen hyväksymisen myötä yritysvastuudirektiivin kansallisen implementoinnin takaraja lykkääntyy vuodella. Direktiivi tulisi siis olla saatettu osaksi kotimaista lainsäädäntöä 26.7.2027 mennessä.

Stop the clock -ehdotuksen hyväksymisen myötä yritysvastuudirektiivin sisältämien velvoitteiden soveltamisrajoihin ja -aikoihin tulee seuraavat muutokset:

  • 7.2028 alkaen – EU:n jäsenvaltion lainsäädännön mukaan perustetut yritykset, joilla on yli 3 000 työntekijää ja 900 miljoonan euron liikevaihto sekä EU:n ulkopuoliset yritykset, joilla on 900 miljoonan euron liikevaihto EU:ssa.
  • 7.2029 alkaen – muut yritykset, joilla on yli 1 000 työntekijää ja 450 miljoonan euron liikevaihto.

Huolellisuusvelvoite

Komissio ehdottaa yritysvastuudirektiivin huolellisuusvelvoitteen eli due diligence -tarkastuksen rajaamista vain yritykseen itseensä, sen tytäryhtiöihin ja vain yrityksen arvoketjun ensimmäiseen portaaseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että yrityksen huolellisuusvelvoite ulottuisi vain arvoketjun alun yrityksiin eikä koko arvoketjuun, mikä on ollut yritysvastuudirektiivin vaatimus tähän asti. Huolellisuusvelvoite kaventuisi käytännössä merkittävästi, sillä pääsääntöisesti suurin osa ympäristö- ja ihmisoikeusriskeistä ovat nimenomaan arvoketjun loppupäässä.  Kuitenkin sellaisissa tilanteissa, joissa yrityksellä on uskottavaa tietoa siitä, että muualla arvoketjussa aiheutuu tai saattaa aiheutua haitallisia vaikutuksia ihmisoikeuksille tai ympäristölle, pitäisi huolellisuusvelvoitteen mukainen tarkastelu ulottaa myös tällaiseen muuhun toimijaan. Omnibus-ehdotuksessa on kuitenkin todettu, että tästä huolimatta soveltamisalaan kuuluvan yrityksen tulee pyytää suoralta liikekumppaniltaan sitoumus siitä, että kyseinen liikekumppani varmistaa, että soveltamisalaan kuuluvan yrityksen omia käytännesääntöjä (Code of Conduct) noudatetaan myös muualla sen toimintaketjussa – ei pelkästään suoran liikekumppanin toiminnassa.

Lisäksi omnibus-ehdotuksen mukaisesti yritykset voisivat jatkossa pyytää alle 500 henkilön yrityksiltä pääsääntöisesti vain EFRAG:n vapaaehtoisissa raportointistandardeissa, eli VSME:ssä, määriteltyjä tietoja eikä yritysvastuudirektiivin huolellisuusvelvoitteen mukaisia tietoja. Tämä estää niin sanotun vyöryttämisvaikutuksen laajentumisen pienemmille yrityksille. Komissio ei ole vielä vahvistanut EFRAG:n julkaisemia VSME-standardeja.

Komissio ehdottaa lisäksi, ettei yrityksillä olisi velvollisuutta lopettaa liiketoimintasuhdetta sellaisessa tilanteessa, jossa todelliset ja mahdolliset kielteiset ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset ovat jo aiheutuneet. Tämä tarkoittaa, että yritysten ei tule pakottavan sääntelyn viimeisenä keinona päästää irti sellaisista liiketoimintasuhteista, jotka altistavat ympäristö- ja ihmisoikeusriskeille, vaan tällaista liikesuhdetta on mahdollista jatkaa sillä edellytyksellä, että yritys on kuitenkin yrittänyt saada aikaan muutosta ja käyttää vaikutusvaltaansa vaikutusten poistamiseen.

Lisäksi komissio ehdottaa, että yritysten tulisi arvioida huolellisuusvelvoitteensa toimenpiteiden tehokkuus ja riittävyys viiden vuoden välein yhden vuoden sijaan. Tämän ohella arviointi tulee tehdä aina silloin, kun on perusteltu syy uskoa, että toimenpiteet eivät ole enää riittäviä tai tehokkaita.

Huolellisuusvelvoitetta muutettaisiin myös niin, että yrityksen sidosryhmien osallistamisvelvoite huolellisuusvelvoitteen toteutumiseen supistuisi.

Ilmastosiirtymäsuunnitelma

Komissio ehdottaa muutoksia ilmastosiirtymäsuunnitelman täytäntöönpanoon. Lisäksi se ehdottaa muutoksia vaatimusten yhdenmukaistamiseen kestävyysraportointidirektiivin sisältämien vaatimusten kanssa. Komission mukaan ilmastosiirtymäsuunnitelman toteuttaminen tulisi sisältää myös suunniteltujen ja toteutettujen täytäntöönpanotoimien kuvaamisen. Olennaisin muutos on kuitenkin käytännössä se, että yrityksillä ei olisi erillistä velvollisuutta panna siirtymäsuunnitelmaa täytäntöön, vaan ainoastaan laatia ilmastosiirtymäsuunnitelma.

Seuraamukset ja siviilioikeudellisten vahinkojen korvaaminen

Ehdotuksessa esitetään poistettavaksi myös EU:n yhdenmukaiset siviilioikeudellista vastuuta koskevat edellytykset, ja asia tulisi jatkossa ratkaistavaksi kansallisen yksityisoikeuden säännösten nojalla. Järjestön tai ammattiliiton oikeus ajaa vahingonkorvauskannetta valtuutuksen nojalla poistettaisiin. Näin ollen siviilioikeudellinen vastuu määriteltäisiin jäsenvaltiokohtaisesti kansallisten yksityisoikeudellisten säännösten mukaisesti. Tämä aiheuttaisi sen, ettei siviilioikeudellisen vastuunedellytykset olisi EU:n tasolla yhdenmukaistettuja. Jokainen jäsenvaltio voisi säännellä vahingon korvaamisen edellytyksistä eri tavoin, jolloin jäsenvaltioiden kesken sääntely voisi olla hyvinkin erilaista.

Lisäksi alkuperäisessä direktiivissä seuraamusmaksulle asetettu enimmäismäärän minimitaso (5 % globaalista nettoliikevaihdosta) ehdotetaan poistettavaksi. Enimmäismäärästä ei jatkossa säädetä direktiivin tasolla, mutta komission tulee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa määrittää sakkojen määräämistä koskevat suuntaviivat.

Omnibus-ehdotuksen muut vaikutukset

EU-taksonomia

Ehdotuksella yhdenmukaistettaisiin taksonomian raportointivaatimukset kestävyysraportointidirektiivin vaatimuksiin. Taksonomiaraportointi koskisi vain yli 1000 työntekijän yrityksiä, joilla on yli 450 miljoonan euron liikevaihto. Lisäksi tässäkin raportoinnissa otettaisiin käyttöön vapaaehtoinen osittainen taksonomiaraportointi.

Hiilirajamekanismi

Ehdotuksen mukaan hiilirajamekanismin järjestelmä ei soveltuisi pieniin toimijoihin, vaan se keskittyisi vain suuriin toimijoihin. Lisäksi ehdotuksella helpotetaan sen soveltamisalaan jäävien toimijoiden päästöjen seurannan vaatimuksia, raportointivaatimuksia, päästöjen laskentaa sekä lykätään velvollisuutta ostaa todistuksia CBAM-tuotteiden kattamiseksi vuoteen 2027 vuodesta 2026.

[1] DIRECTIVE OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL amending Directives 2006/43/EC, 2013/34/EU, (EU) 2022/2464 and (EU) 2024/1760 as regards certain corporate sustainability reporting and due diligence requirements, REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL amending Regulation (EU) 2023/956 as regards simplifying and strengthening the carbon border adjustment mechanism

[2] DIRECTIVE OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL amending Directives (EU) 2022/2464 and (EU) 2024/1760 as regards the dates from which Member States are to apply certain corporate sustainability reporting and due diligence requirements

 

Lue blogikirjoituksen toinen osa: Yritysvastuusääntelyä koskevan Omnibus I -ehdotuksen käsittely Suomessa.

Lisätietoa antaa